Loviisa

Haaveet maalaistalosta jatkuvat toistaiseksi vain haaveina. Edistyksenä voidaan pitää sitä, että olemme päättäneet tehdä ekskursioita Uudenmaan pikkukuntiin, kyliin ja kaupunkeihin. Eräänä kesäisenä viikonloppuna auton keula suuntasi Loviisaan, joka osoittautui vielä Porvootakin viehättävämmäksi. Okei, Porvoossa on varmasti enemmän tehtävää ja nähtävää, mutta Loviisa valloitti kaikessa hiljaisuudessaan. 

Hennikin pääsi matkalle mukaan. Löysimme iloksemme myös koiraystävällisen kahvila Tuhannen Tuskan jonka sisäpihalla nautimme herkulliset kakkukahvit.

Kesä tulla tupsahti, tulipahan turbaanitkin

Kesä on alkanut turbaanirikkaammin, kuin yksikään edellinen. Aloitin villityksen käärimällä päähäni mm. T-paidan ja sittemmin trikooneuleen. Eipähän aivot kärähtäneet.

T-paitaturbaani

Trikooneuleturbaani

Ystävän innostamana päädyin eilen kokeilemaan ihan oikeita turbaanihommia huivin kanssa. Tasan yksi eilisistä kokeiluista oli kuvaamisen arvoinen. Samanlainen löytyi päästä tänäänkin. Taidan olla vähän rakastunut! Ja koska oppia ikä kaikki, aion opetella ainakin kolme erilaista versiota niin, että kehtaan liikkua ne päässä julkisilla paikoilla.

Ihan oikea huiviturbaani

Tässä teillekin inspiraatiota ja ohjeita. Reippaasti harjoittelemaan. Niin ja mikäli takaraivo uupuu, kannattaa kokeilla ohuen trikoopipan sisään sukkahousuja ;)

Pääsiäinen 2014

Aloitetaas tämä kevätherääminen vaikkapa edesmenneestä pääsiäisestä. Kyläilimme pitkästä aikaa Jyväskylässä niin, että jäi aikaa jopa yövisiitille maaseudun "rauhaan". Pääsin tuoksumaan hevoselta oikein kunnolla. Muistan, kuinka pienenä olisin halunnut jättää kokonaan peseytymättä tallilla käynnin jälkeen.... Hieman samanlaiset fiilikset palasivat mieleeni.

Päästiin kärryajelullekin. Hoo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa ohjaksiin. Sanoisin, että näistä kahdesta heposesta sai haastavamman ajettavan :) Punto on Pirpanaan verrattuna sellainen, noh, lehmä.

Tältä pitäisi näyttää elämän. Joka päivä. Maailman paras haliponi Punto.

Ehdittiin me maalata kananmuniakin! Sain kunnian toimia virallisena munien puhaltelijana, hyvin meni, vaikkei harjoitusta taida takana ollakaan. Munia tuli niin monta, että sain onneksi apua seurueen miehiltä. Toiselta konkreettisesti, toiselta ääneen hymyilemisen muodossa. Tädin pieni kulta oli mitä taitavin maalaaja! Taustalla uusi tuliaisponi, tietenkin.

Jälkiruoaksi tehtiin Pavlovaa. Tätä oltiin jo ehditty kotona järjestetyllä illallisella harjoitella. Paras jälkiruoka, mitä tiedän. Kevyt, makea, raikas. Ohje löytyy esim. täältä.

Parhaat leikkikaverit :) Tiedän, kenestä tulee hyvä isi. Ikävä tuli. Onneksi viime viikonloppuna ehdittiin pikaisesti taas moikata.

Sea Life

Tällä on ollut aika kuoleman hiljaista viime aikoina. Töitä on riittänyt enemmän kuin hyvin, joten muilla elämän osa-alueilla onkin ollut sitten vähemmän menevää.

Eilen pidin hyvin ansaitun vapaapäivän, kun ystäväni Jane tuli Pietarista kyläilemään. Päätimme tehdä jotain turistihommia ja paikaksi valikoitui Sea Life, jossa meistä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt.

Yllättävän positiivinen kokemus. Oli todella mielenkiintoista uppoutua johonkin itselle täysin vieraaseen ja uuteen maailmaan. Parasta oli kuitenkin nähdä merihevosia ihka oikeasti! Kiehtovia otuksia nuo meidän meret täynnä.

Unelmaduuni!

Viime lauantaina se taas alkoi, mun unelmaduuni! Syksyn piirustuskurssi Herossa onnistui niin hienosti, että sain kunnian jatkaa uudella kurssilla nyt keväällä. Viime kurssilla keskityttiin hieman konservatiivisempaan piirtämiseen, tällä kertaa mennäänkin sitten luova kärki edellä. 

Löysin Manchesterista ihanan kirjan "Just Draw It!" jota käytän opetuksen tukena ja apuna tuntien suunnittelussa. Kaikkia osioita ei ehdittäisi missään nimessä käydä läpi, mutta kirjassa on paljon käyttökelpoisia tehtäviä, varsinkin omille tunneille hieman sovellettuna.

Paljon en ehdi itse piirtelemään, kun käyn kiertelemässä, neuvomassa, kannustamassa, rohkaisemassa ja opettamassa ihmisiä. Oppilaita on kurssilla kuusi, joka on aika hyvä määrä, vielä tosin ehtii mukaan! Tykkään siitä, että ryhmä on tarpeeksi pieni, jotta ehdin keskittymään jokaiseen opiskelijaan yksilönä.

Mun pikainen havainnointi aiheesta.

Ekalla kerralla tehtävänä oli piirtää nyrkkeilijöitä niin, että kuva on edessä väärinpäin. Tarkoituksena oli keskittyä kuvaan abstraktina teoksena, ei siis objektina, jonka tunnemme. Tiesin jo tehtävää päättäessäni, että tunnilla oltaisiin aluksi ihmeissään. Alun jännityksen lautettua kaikki piirsivät ja hyvinpä vielä piirsivätkin :) Oon niin ylpeä mun tyypeistä! Ihanaa päästä seuraamaan, mihin asti tällä kurssilla kehitytään! Nyt taas odotelen jo innolla ensi lauantaita.